Valmismatkaehdot  |  Yhteistyökumppanit

Matkakerho

Irmelin Isokoski

Seuratie 10 as 15
21530 Paimio 

Puh: 050 522 4447

Email: info@matkakerho.fi

Miss sypressit...

Ei voi olla totta, että olen käynyt Sisiliassa! Yksi unelma on toteutunut.

Seniorikurssiyhdistyksen lipukkeet matkalaukuissa loistivat kauas, joten Seutulassa oli helppo suunnistaa oikeaan ryhmään. Enempi tällaisia ikäihmisiä olivat kuin minäkin.

Turvatarkastuksessa jouduin kippaamaan olkalaukkuni laatikkoon. Jotain sieltä haettiin, ei löydetty, kunnes muistin, että olkalaukkuni alapohjassa on paikka pienelle sateenvarjolle. Sehän siellä antoi huonoja signaaleja. Ei sitä sentään otettu pois.

Vantaalla, aamuyöllä tuuli hyvin kylmästi, mutta Cataniassa odotti lämmin, kuin Suomen kesän sää. Oppaamme Silja Tuominen oli reippaana meitä vastassa ja ohjasi oikeaan bussiin.

Hotellit sekä Cataniassa että Palermossa olivat hyvät, ja ihana oli nukkua hyvässä sängyssä raskaan päivän jälkeen. Jo monta kertaa aikaisemmin olen ihmetellyt italialaisten tapaa pedata sängyt. Voiko sitä enää vai-keammin tehdä? Taistelin tuota mielestäni omituista petaustapaa vastaan joka yö, kun yritin saada jalkani pois umpipussista. Paksun peiton kanssa olin vaikeuksissa varsinkin Palermossa. Se oli erittäin paljon liikaa lämmittävä. No, pelkällä lakanallakin pärjäsi.

Tutustuimme Palermon Rinascente-tavarataloon, missä oli tavaraa ihan kohtuuhintaan, mutta suuri osa erittäin kallista. Kaduilla kurkistimme ihan vain varovasti tunnettujen italialaisten merkkitavaroiden myymälöihin.

Palermo ainakin minusta tuntui varsin kodikkaalta kaupungilta. Sekä Catanian hotelli Il Principe että Palermon Grand Hotel Les Palmes olivat hyviä. En ikinä ole ollut niin upeassa hotellissa kuin Palermossa. Hotellin ruokasali oli kuin kirkko. Korkeuttakin oli yli kuusi metriä. Peilit toistivat upeita värejä ja muotoja. Onneksi valtavan kattokruunun alle oli laitettu taso, ettei kukaan vahingossakaan voinut kulkea sen alta.

Jo saapumisiltana saimme tietoa Cataniasta kaupunkikierroksella. Seuraavana päivänä alkoi sitten varsinainen Sisilian opiskelu.

Kun bussin ovi sulkeutui ja lähdimme, alkoi oppaan osuus. Hän tuntuu hallitsevan Sisilian historian sekä pituus- että leveyssuunnassa niin kattavasti, että minä en pysynyt siinä mukana. Tieto oli kuin tiheän tiheää verkkoa, joissa langat kulkivat joka suuntaan, takertuivat toisiinsa ja jatkoivat sitten matkaa. Miten opas saattaakin hallita sen kaiken niin täydellisesti! Mutta hän onkin tunnettu tiedoistaan.

Mitä Sisilian matkasta jäi mieleen:

Catanian kalatorilla näimme omituisia, ulkonäöltään jopa painajaisia aiheuttavia kaloja. Siellä oli meren elä-vää joka lähtöön runsain mitoin. Hedelmä- ja vihannestorin tuotteet taas toivat veden kielelle. Hedelmät ja muut olivat taatusti tuoreita. Näin yhden kukan mantelipuussa... Ikivanha öljypuu oli kuin metsänpeikko. Oli ihanaa nähdä sitruspuita hedelmissään.

Kuljimme pitkiä matkoja erittäin hyviä teitä pitkin, ihaillen korkeita vuoria, joiden muodot vaihtuivat sileistä tai rosoisista ja terävistä laskoksellisiin, ja laaksoja niiden välissä. Ne liittyvät toisiinsa kauniisti hoidetuilla, usein jopa vaarallisen jyrkillä rinteillä sijaitsevilla pelloilla tai viini- ja hedelmätarhoilla. Pellot olivat usein yli 45 asteen kulmassa. Telaketjutraktorit ovat niiden hoitamisessa tarpeen, niin vaarallisen jyrkät pellot ovat.

Kaupunkien tai pikkukylien välillä oli aika harvassa asumuksia, vaikka noita peltoja olikin. Näillä seuduilla vallitsi rauha. Nyt vallitsevat rauhalliset ajat, mutta muistutuksen toisenlaisesta ajasta antoi kyltti vuoren rinteellä: NO MAFIA!

Katsellessani suuria ulkoilmateattereita niin Syrakusassa kuin Taorminassa tai Agrigenton Valle dei Tempi -alueella upeita temppelien pylväikköjä , jotka ryhdikkäinä, rappeutuneina, mutta ylpeinä kohosivat sinistä taivasta vasten, ihailin sitä taidokasta suunnittelua ja taitoa niiden rakentamisessa. Mikä harmonia!

Miten ihmeessä joku valtava amfiteatteri on voitu hakata suoraan maaperään -virheettä?

Syrakusan upeassa amfiteatterissa mietin siellä ylimmällä penkkirivillä istuessani, kukahan lienee istunut samalla paikalla silloin, kun amfiteatterissa olivat avajaiset. Agrigentossa sopivan kontrastin temppeliympäristöön antoi kuvanveistäjä Igor Mitoraj:n vaikuttava pronssinen Ikaros-patsas, mikä lojui hiekalla. Hän oli tehnyt teoksen vuonna 2011 ja lahjoittanut sen tälle alueelle.

Suurimman vaikutuksen teki tietenkin Monrealen katedraali Palermon ulkopuolella. Se on oikein kirkkojen kirkko. Se on sisilialaisen normanniarkkitehtuurin huippu. Siinä kohtaavat itäinen, läntinen, latinalainen, kreikkalainen ja arabialainen kulttuurisulassa sovussa. Katedraalia kiertää 130 yksittäistä mosaiikkikuvaa, ja niitä ympäröi vielä suunnaton määrä muita kuvia. Siellä ovat tutut Raamatun kertomukset kuvina.

S. Agatan barokkiaukio Cataniassa on upea koristeellisine taloineen ja elefanttipatsaineen. Kunpa vielä rakennettaisiin niin kauniita taloja! S.Agatan basilika ja viereinen luostari kuperine ja koverine muotoineen sopivat hyvin yhteen. Koimme iltapäivällä erään espoolaisen pariskunnan kanssa aukiolla ihmeellistä. Yhtäkkiä S. Agatan kirkko ja koko aukio kylpi sinisessä valossa. Se oli kaunista!

Dionysoksen korva, Syrakusassa, oli hämmästyttävä, ja mikä akustiikka!

Käynti Etnalla, saaren kuningattaren harteilla, oli kokemus, jota olin odottanut. Tuntui aika huimalta olla korkealla sen rinteellä, ja ajatus siitä, minkä mielettömän kuuman magmakattilan päällä oikein olimme, tuntui epätodelliselta. Tuntui melkein uhkarohkealta seistä Etnan sammuneen kraatterin reunalla. Jos vaikka... Mistä sen tietää, jos...

Piazza Armerinassa Villa Imperiale, jota kai kutsutaan myös nimellä L'Antica Villa Romana, oli kokonaisuudessaan valtava taideteos, joka sisäosiltaan oli lähes kokonaan päällystetty mosaiikilla.

Vaikka kuvat olivat kärsineen vuosisatojen aikana, niistä näki sen taidon, millä ne oli tehty, ja kuvat kertoivat keisarillisen ajan historiaa. Ei ihme, että se on Unescon suojelukohde. Ja tämä kaikki oli vain keisarillinen metsästyshuvila. Mitä sitten palatsi olikaan!

Vietimme laatuaikaa Marsalassa. En ikinä ole käynyt niin suurella viinitilalla kuin Marsalassa oli. Sitä paitsi Florio-suvulla, jonka entisessä, upeassa asunnossa on nykyisin Grand Hotel Les Palmes, on yhteys Marsalan viinituotantoon. Siellä olivat jonkin aikaa ennen meitä vierailleet mm. Benito Mussolini ja Vittorio Emmanuelo III. Me tuskin saamme käynnistämme laattaa seinälle.

Meille oli valmistettu lounaaksi suolaisia ja makeita herkkuja, joiden kanssa tarjottiin sopivia viinejä. Kaikki maistuivat hyviltä, sillä nälkä oli jo ehtinyt tulla. Herkuttelun jälkeen siirryimme luontevasti viinimyymälän puolelle ostoksille.

Kuvittelin Sisilian aivan toisenlaiseksi, jotenkin karummaksi ja köyhemmäksi. Se on upea saari, niin italialainen, mutta kuitenkin omanlaisensa. Se tuntuu olevan ylpeä itsestään ja aarteistaan. Mitkä värit löytyivätkään vielä vuorten rinteillä! Kaupunkien ja kylien välillä oli aika harvassa asumuksia, vaikka noita peltoja olikin. Niitä maisemia olisi katsellut vaikka kuinka kauan.

Lähdin matkalle avoimin mielin ja koin paljon sellaista, mistä en ollut uneksinutkaan. Nautin joka hetki siitä, mitä näin: vuoret, laaksot, meri, kaikki nähtävyydet, aurinko, lämpö! Palermon korkealla Pyhiinvaeltajan kukkulalla, missä näkyi kauas merelle, sielu puhdistui. Sisiliassa, suhteellisen pienellä alueella, näkee paljon historiaa, kehitystä ja ennen kaikkea kauneutta. Ja sitten tuo Etna. Se oli vahvasti läsnä kaikkialla. Sen sisällä kuohuu ja se purskauttaa silloin tällöin kiukkuaan maan pinnalle. Se on arvaamaton ja salaperäinen. Joskus se on ollut oikein pahalla päällä. Sisilialaiset eivät kuitenkaan Etnaa pelkää. He ovat rakentaneet talojaan rinteille aika korkealle. Maaperä on hedelmällistä ja siinä kasvaneet tuotteet erinomaisia.

Voin vilpittömästi sanoa rakastuneeni Sisiliaan! Siellä on jotakin taianomaista! Se täydentää jo hyvin vanhaa rakkautta varsinaiseen Italiaan ja pinjoihin. Sitä paitsi näin sypressin kukkivan!

Miss' sypressit tuoksuu nyt talvellakin

Miss' siintääpi veet,

Ja Etnanpa kaukaa mä kauniina nään, ah, tää kaikki hurmaa ja huumaapi pään, Tämä on koettu.

Olen kirjoituksessani käyttänyt varsin voimakkaita adjektiivejä, mutta sellaiselta Sisilia minusta tuntui. Niin se vaan on.

Maija ja Jutta Koivula ovat myös ottaneet Sisilian matkakuvat