Valmismatkaehdot  |  Yhteistyökumppanit

Matkakerho

Irmelin Isokoski

Seuratie 10 as 15
21530 Paimio 

Puh: 050 522 4447

Email: info@matkakerho.fi

Likaisia lumikasoja on nähtävissä ilmasta käsin ennen laskeutumistamme läntisen Berliinin puolella olevalle Tegelin kentälle. Lähitulevaisuudessa Berliinin yhteiseksi lentokentäksi rakennetaan Brandenburgin kenttä.

Kolmen tunnin kiertoajelulla saamme tuntuman 1200-luvulla perustetun monimiljoonaisen asukkaan kaoottisen historian kaupunkiin.

Taiteita, tieteitä ja ranskalaista kirjallisuutta harrastaneen huilunsoittajakuninkaan Fredrik II Suuren patsas edessämme. Linnan lähellä olevassa museossa on meneillään Picasso-näyttely. Vuonna 2009 samassa museossa oli suomalaisen Hugo Simbergin taidenäyttely. Haavoittunut enkeli kävi siellä.

Seuraavaksi käännymme katsomaan kansallissosialistien pääarkkitehdin Albert Speerin suunnittelemalle kadulle. Lyhtypylväätkin "valaisevat hänen nimeään". Berliinistä piti tulla uusi Germania-niminen Pariisinkin ylittävä pääkaupunki.

Ohitamme Bismarckstrassella Deutche Operan, jossa suomalaiset oopperalaulajat Soile Isokoski ja Matti Salminen ovat laulaneet Wagneria.

Oppaamme kertoessa Berliinin sodanjälkeisestä ajasta, jolloin lähes koko kaupunki oli pommitettu hajalle, jaettu neljään eri kokoiseen lohkoon Neuvostoliiton, USA:n, Englannin ja Ranskan kesken, kuulijalle nousee tuskan hiki berliiniläisten puolesta. Henkinen ilmasilta todellisen ilmasillan lisäksi olisi taatusti ollut tarpeen.

Tiergartenin portti ja sodan jälkeen rakennettu samanniminen puisto istutettuine puineen kehystää v. 1957 rakennettua Hansa-korttelia. Korttelin suunnitteluun osallistui suomalainen Alwar Aalto. Näemme hänen nimelleen omistetun Aalto-Hausin.

Kesäkuun 17. päivän kadulla seisoo nelikerroksisen rakennelman päällä kullattu Wiktorian patsas, joka symboloi Preussin sotilaallisia voittoja. Jumalattaren oikeassa kädessä on laakeriseppele ja vasemmassa kädessä rautaristillä varustettu keihäs. Berliiniläiset ovat nimittäneet patsaan "Kulta Elsaksi".

Saavumme Branderburgin torille, itäinen Berliini alkaa. Kaksi isoa panssaria muistuttaa menneestä. Tähän päättyi 2. maailmansota Saksassa. Tuhansien venäläisten sotilaiden hautausmaa jäi englantilaisten lohkolle.

Spree-joen mutkassa toisella puolella näemme v. 2001 rakennetun toimistorakennuksen. Se on Helmut Kohlin aikainen mahtipontinen rakennuskompleksi, jolle berliiniläiset ovat tapansa mukaan antaneet useita lempinimiä, esim. "Kohlosseum", "Kanslerin pesuhuone" tai "Elefantin vessa". Jos oikein muistan oppaan selostuksen, Frau Menkel ei työskentele siinä kolossissa.

Berliinin päärautatieasema oli viimeinen läntisen puolen rautatieasema. Se rakennettiin uudelleen seitsemänkerroksisena, joista viisi jäi maan alle. Yli miljardi euroa maksanut rakennus on osittain Spree-joen päällä. Maan alla, veden päällä, ilmassa. Niin saksalaista.

Saavumme Kapelle Uforille, kappaleelle Berliinin muuria. Hotell Adlon ja Hotell Berlin ovat vieressämme.

Unter den Lindenille, lehmusten alle. Siellä berliiniläiset kulkivat jo 1600-luvulla. Useita kertoja lehmukset on hävitetty ja yhtä usein istutettu uudet. Sodan jälkeen itäberliiniläiset käyttivät lehmukset polttopuikseen ja kasvattivat puistossa perunoitaan.

Näemme Venäjän Suurlähetystön vasemmalla ja ohitamme Taideakatemian. Sinne on sijoitettu Prometheuksen, ennakoivan tulen jumalattaren patsas. Kansallissosialismin aikana patsas oli Valtakunnan pääkaupungin Germanian ylitarkastajan Albert Speerin virastotalossa.

Holokaustin muistomerkki; kävelenkö juutalaisten tuhoamisleirien parakkien välissä? Tunnelmani on vahva yksinäisyys. 2500 eri kokoista 4-5 metriä korkeaa kivipaatta ympäröi minut. Löydänkö ulos, pelastunko? Taivas vain avoinna. Rikkireväisty Davidin kansa. Amerikkalainen arkkitehti David Liebkind on suunnittelussaan viestinyt miljoonille ihmisille tuhon ja pahuuden. Kivipaadet on töhrimisen estämiseksi käsitelty kemikaalilla, jonka valmistajaksi osoittautui sama valmistaja kuin juutalaisvainojen Zyklon B-kaasun kehittäjä Historian ivaa. Kahden hehtaarin laajuisen muistomerkin alla on juutalaisen historian museo. Peruskivi muurattiin Auschwitsin vapautuksen muistopäivänä 27.1.2000.

Kiertoajelumme päättyy Gemäldegallerien taidemuseoon. Sen taideaarteet ovat 1000-1600-luvuilta. Sodan alkaessa taulut vietiin Thyringeniin. Tänä päivänä taidemuseon 1500 taulusta noin kolmasosa on vielä ulkomailla. Mieleen painuvat Sinisen huoneen Hans Holbeinin kirkkotaiteen alttaritaulut ja hansataiteen edustajan Georg Gissen v. 1540 maalaama Hansakauppias konttorissaan ja v. 1530 maalattu Pyramus ja Thisbe. 1540-luvulla Rubensin Lintu ja lapsi ei unohdu koskaan.

Seuraava päivä alkaa runsaan aamiaisen jälkeen Bertol Brecht -keskukseen tutustumisella ja käynnillä jäljelle jääneeseen Berliinin muuriin. Kuljemme Hitlerin bunkkerin päällä. 1,6 metriä paksu teräsbetoninen katto suojaa bunkkeria, johon berliiniläiset saivat tutustua v. 1990. Berliiniläisillä on täytynyt olla tunne helvetistä paikassa, jossa kuuluisat itsemurhat tapahtuivat.

Stauffenbergstrasse, katu on nimetty v. 1994 teloitetun eversti Claus Scherkgraf von Stauffenbergin kunniaksi. Hänet oli nimitetty Hitlerin pyhimpään paikkaan Maavoimien yleisen toimiston esikuntapäälliköksi ja hän johti salaliittoa, jonka tehtävänä oli tuhota Hitler. Yritys epäonnistui ja Stauffenberg teloitettiin jo samana iltana. Historian siivet ovat mustat ja kylmät väreet vavisuttavat jälleen.

Nikolain kirkko - täälläkö Felix Mendelsson soitti Bachin Matteus passion v. 1829 saaden sävellykselle uuden alun? Mendelsson oppi jo 6-vuotiaana soittamaan urkuja ja sävelsi 17-vuotiaana alkusoiton Shakespearin näytelmään Kesäyön unelma.

"Mahdoton tehdä paskasta suklaata", sanoivat saksalaiset maalatessaan itäberliiniläisajan harmaita betonielementtitaloja. Kyllä ne asuttavilta vaikuttavat ohikulkijan silmissä, varsinkin viehättävän puuston ansiosta.

Jälleen Berliinin muuri, kahden kilometrin pätkä: Chance to Freedom on mieleenpainuvin muuriin maalatuista taideteoksista. Vastakohtana kulkijan silmiin tarkentuu vaaleanpunainen tavaratalo Alexa.

Neljän kilometrin pituinen Kurtfrustendamn oli rautakansleri Otto v. Bismarkin lempikatu, tuhansien pienien kahviloiden tyyssija. Vuodelta 1825 Kranzler on vanhin itävaltalaiskahvila kadun varrella ja oli siellä kanslerilla mieluisat viinipaikatkin. Otto v. vaihtoi välillä viihteeseen poliitikan raskauttamana ja joskus nähtiin hänen olevan polvillaan vahvojen viinien edessä.

Ohitamme nudistirannan ja kuulemme kadun viereen istutettujen puiden olevan näköesteenä, koska kolareita sattuu runsaasti.

Ajamme v. 1905 rakennettua Euroopan ensimmäistä moottoritietä, joka vie Münchenistä Salzburgiin. Ilman nopeusrajoitusta oleva moottoritie tie vie Grune Waldtin vaaliruhtinaiden metsästysalueille. Kaunis Wannsee-järvi, huvila- ja omakotialue kertoo vauraudesta nykysaksalaiseen malliin.

Kolmannen Valtakunnan Joseph Goebbels Martha-rouvineen ja lapsineen asui Wannseejärven rannalla ennen täydellistä perhetuhoa. Marlene Dietrich asui myös alueella, samoin Max Lieberman, jonka hieno huvila on puutarhoineen nyt museona. Berliinin alueella on isoja järviä kuin vuodessa kuukausia ja pieniä kuin vuodessa viikkoja.

Wannsee-konferenssissa päätettiin juutalaisten kohtalo tammikuussa 1942 puolessa tunnissa. Loppuaika kokouksesta käytettiin ruuasta ja sen nautinnoista puhumiseen.

Ajamme ohi Vakoilijoiden Keskuksen ja Babelsburgin linnan Brandenburgin osavaltiossa. Siellä itäisen Saksan alueella oli preussilaisten kuninkaitten kesänviettoalueet, hienot kasarmit ja armeijan kehto.

Potsdamiin saavuttuamme saamme tietää, että paikalla oleva kymmenen kellon kappeli on jäänne kirkosta, jossa Adolf Hitler sai nimellisen valtansa presidentti, valtiomies Hindenburgilta tammikuussa 1933.

Fredrik Suuren lempilinna Sanssouss on pieni, mutta hieno linna, eikä olenkaan sotilaallinen. Sanssounin linnan tapetit ovat uusklassismia, sisustus rokokoo-barokkia. Vastaanottohuoneessa stuccmarmori loistaa silmiin ja Mars-jumalan miekka lepää. Sota on vain ihmisen päässä, oli kuninkaan mielipide. Mytologinen tunne. Gallerian 2000 veistosta vie aatokset muinaiseen Kreikkaan. Erottuuhan veistosten joukosta Bachus, Pathene, Apollo ja sarvipäinen huilunsoittaja, Pan. Kirjaston 2200 kirjan joukossa on vain kaksi saksankielistä, loput ranskankielisiä.

Keisarilla oli huono suhde isäänsä Fredrik Vilhelm II:een, joka nukkuikin sotilasasu yllään. Kyllä Fredrik Suurikin sotia osasi, esimerkkinä Böömiin suuntautunut ns. perunasota v. 1778. Taisteli hän myös Venäjää ja Ruotsi-Suomea vastaan englantilaisten raha-avun tuella.

Kuningas sävelsi 130 huilukonserttia, joita Bach soitti hänelle. Kultaisella hämähäkin verkolla koristettu katto oli kuninkaan katseen kohteena hänen kuunnellessaan mestarin soittoa. Alkuperäinen nuottitelinekin on vielä paikallaan. Kaipaa soittajaa.

Mitä mahtoi kuningas keskustella Voltairen kanssa ovaalin muotoisen pöydän äärellä? Ehkä musiikista, tähtitieteestä, ehkä runoudesta tai vaikkapa arkkitehtuurista? Aikaahan oli. Arvovieraat saivat nukkua saman katon alla kuninkaan kanssa. Voltaire vietti kolme vuotta linnassa, mutta tapasi kuninkaan vain kolme kertaa.

17.7.-2.8.1945 Potsdam, Cecilienhofin linna, joka oli pitänyt sisustaa kokonaan uudelleen Toisen maailmansodan Jaltan konferenssin jälkikonferenssia varten. Historian siipien kohinaa. Stalin, Truman, Churchill, myöhemmin Clement Attlee, kaipasivat entistä neuvottelijakollegaansa F.D.R:ää, Franklin Delano Rooseveltiä, joka oli kuollut 12.4.1945 Palm Springsissä.

Stalin oli tullut kokoukseen tsaarin käyttämässä koristeellisessa rautatievaunussa mukanaan 3000 sotilasta ja 30 tavaravaunua. Valkoinen Generallssimuksen sotilaspuku oli väljä laihtuneen Josefin yllä. Hän valitsi linnan punaisen huoneen työtilakseen saaden valtavan kirjoituspöydän. Sopi levitellä karttoja!

Englannin pääministeri Winston Churchill, myöhemmin Englannin parlamenttivaalien jälkeen Clement Attlee, työskenteli avustajineen sinisessä ovaalin muotoisessa huoneessa ja USA:n H.S. Truman Suuressa Puutarhahuoneessa, joka oli todella viehättävä tila.

Potsdamissa päätettiin japanilaisten antautumisesta ja atomipommin käyttämisestä Saksalaiset sodanjohtajat päätettiin viedä Nürnbergiin kansainvälisen tuomioistuimen tuomittavaksi. Siellä oli natsien pesäpaikka.

Neuvottelijoille järjestettiin kynttiläillalliset muistoksi siitä, että Churchill oli aikaisemmin kehoittanut sytyttämään Eurooppa tuleen, Hitler oli tapattanut miljoonat, sytyttänyt kirjaroviot, hylännyt ihmisyyden, Lebensraum oli hävinnyt olemattomiin useilta Euroopan mailta. Parivaljakko Roosevelt-Truman suunnitteli kahden japanilaisen kaupungin asukkaat kuolemaan valtavan atomisienen alla.

Enkelitkin itkevät poistuessaan Berliinistä -sanonta muistuu mieleeni, kun haaveeni käydä Berlinissä toteutui. Se oli kristallia, lasia, terästä, läpinäkyvää, kestävää, kaunista, mahtipontista saksalaista. Tämän kaiken keskellä loisti sivistys. Näin haluan uskoa.

Liisa Karhula